16. Elämä Luvatussa maassa

Elämä Luvatussa maassa on erilaista, kuin matka sinne tai sen valloittaminen. Elämässä on kyse ennen kaikkea siitä, ettei maasta karkotetut entiset asukkaat tai Israelin keskelle jääneet saa vallattua maata takaisin. Elämä Luvatussa maassa ei ole pelkkää lepoa, ei varsinakaan, jos käy kuten Israelille aikanaan, ettei kansa ottanut koskaan haltuunsa koko sitä aluetta, jonka Jumala oli heille Abrahamin kautta luvannut.
On siis tärkeätä käydä kohtaamaan kaikki jättilaiset, linnoitetut kaupungit ja vuoret pelkäämättä sitä, mitä on vastassa, koska Jumalan johdatus ja kehotus mennä ja ottaa haltuun koko se maa sisältää itsessään myös kaiken sen voiman, joka maan haltuun ottamiseen tarvitaan. Lihallisen ihmisen kannalta ongelma on vain siinä, että Jumalan voima ilmenee aina meidän heikkoudessamme. Konkreettisesti sanottuna Jumalan voiman alla oleva ihminen ei tunne itseään supermieheksi tai -naiseksi, vaan heikoksi ja mahdottomaksi siihen, mihin on kutsuttu.

Melkein valloitettu on kokonaan voitettu?

Luvatussa maassa on aina riski siihen, että kun suurin osa maasta on vallattu, niin loppu, rajaseutu alkaa tuntua merkityksettömältä. Jäljellä olevat viholliset vaikuttavat voimattomilta, eikä niistä ole juurikaan häiriötä. Ei ainakaan aluksi. Alkuvaiheessa viholliset ovat täynnä pelkoa, koska voima, joka ilmenee Jumalan johdatuksessa elävän ihmisen yllä, on niin suuri. Ajan mittaan pelko kuitenkin heikkenee. Vihollinen näkee uskovan asettuneen lepoon, vaikka vielä olisi ollut vuoria vallattavana. Niin kävi Israelin ja niin käy meidänkin, ellemme anna Kalebin hengen johtaa meitä kohtaamaan niitä jättiläisiä, jotka pakenivat kaupungeista vuorille. Yksi selkeä esimerkki, miten tämän päivän huolettomuudessa on huomisen vaikeuksien siemen, on Esterinkirjassa kerrottu tapaus. Agagilainen Haman oli amalekilainen, ja ilmeisesti jopa kuninkaallista sukua, koska amalekilaisten kuninkaat tunnettiin nimellä Agag. Saul ei tehnyt sitä, mitä piti ja hänen jälkeensä tulleet saivat kantaa sen seuraukset.

Israel hengellisen elämän profeetallisena kuvana

Israelin kansan kohtalot puhuvat meille profeetallisella tasolla. Me joudumme käymään omassa elämässämme Jeesukseen uskovina samat vaiheet ja haasteet. Meillä on vaara sortua myös samoihin virheisiin, koska asiat, joita näemme Israelin kohtaloissa ovat niin yleisinhimillisiä, ettei meillä ole varaa vannoa omaa paremmuuttamme, vaikka tunnemmekin tapahtumien kulun. Luvattu maa on valloitettava niitä rajoja myöten, jotka Jumala ilmoittaa. Kaikki vähempi jättää elämäämme rikkakasvien juuria, jotka odottavat otollista aikaa herätäkseen uuteen kasvuun. Jeesus sanoi, että jokainen istutus, joka ei ole Isästä pitää repiä juurineen irti. Ei siis riitä, että niitämme puimakoneella näkyvät kasvut, koska maa on täynnä juurta ja uutta siementä. Näennäinen parannuksen teko, jossa korjataan jokin virheellinen toiminta puuttumatta syihin toiminnan takana jättää aina lankeemuksen takaoven auki. Siitä on helppo liukua, ihan huomaamattaan, takaisin vanhoihin synnillisiin ja vahingollisiin tottumuksiin.

Kuuliaisuus tuo siunauksen, tottelemattomuus kirouksen

Elämä luvatussa maassa vaatii enemmän kurinalaisuutta ja kuuliaisuutta kuin elämä erämaassa. Erämaassa riitti, kunhan kulki muiden perässä, vaikka sitten koko ajan jupisten partaansa, kuten monet tekivätkin. Luvatussa maassa tulee löytää ja vallata oma perintöosa. Perässä seuraaminen ei enää onnistu. On astuttava etulinjaan ja kohdattava henkilökohtaisesti kaikki omat jättiläisensä ja vallattava linnoitetut kaupungit, niin pitkälle kuin Pyhä Henki piirtää Luvatun maan rajoja. Jos niin ei tee, niin tottelemattomuus johtaa hyvin nopeasti erilaisiin ongelmiin. Raamattu kertoo meille lukuisin esimerkein, miten tottelemattomuus johti lähes välittömästi uskovan elämälle tuhoisaan suuntaa, nimittäin epäjumalanpalvelukseen. Jopa aikansa viisain, eli Salomo lankesi syvälle epäjumalanpalvelukseen ja haureuteen.

Viisaus ei varjele meitä lankeamiselta, sen tekee yksin kuuliaisuus. Kuuliaisuus taas on jotain, joka vaikuttaa oikealla tavalla Jumalan mielen mukaista elämää vain, jos se perustuu rakkauteen. Kuuliaisuus ilman rakkautta on orjuutta, joka sytyttää orjuutetun kapinaan. Ulkoinen ja näennäinen kuuliaisuus voi olla peite sisäiselle kapinalle, ihmisen edes sitä itse kunnolla ymmärtämättä. Suurin syy tälle on se, ettei uskova ole koskaan elänyt todeksi Jumalan rakkautta. Sydän, joka haluaa olla kuuliainen ilman sen perustana olevaa rakkautta, joutuu hakemaan voiman kuuliaisuuteen omasta lihallisesta voimastaan. Lihan olemus on kuitenkin loppuun asti vihollisuus Jumalaa vastaan. Ihminen päätyy mahdottomaan tilanteeseen. Järki tietää, että pitäisi olla kuuliainen, mutta sydän kapinoi ja vastustaa sitä orjuutena, mitä se onkin ilman Pyhän Hengen kautta vuodatettua rakkautta.

Apu tulee avuttomalle ja voima voimattomalle

Ratkaisu, ainoa sellainen on oman avuttomuutensa tunnustaminen. Omasta avuttomuudesta alkaa avautuminen ainoalle todelliselle avulle, joka meille on koskaan tarjolla, nimitäin Jumalan Hengen läsnäololle elämässämme. Elämä kuuliaisuudessa on Pyhän Hengen aikaan saamaa elämää, joka ei kuitenkaan pääse syntymään uskovassa ennen kuin omat voimat on loppu. Me emme opi vaeltamaan Hengessä ennen kuin päätämme, että haluamme lakata vaeltamasta lihassa. Kyse ei siis ole kyvystä vaan tahdosta. Tahdommeko me lakata täyttämästä lihan himoja, vai emme? Liian moni haluaisi molemmat kakut. Sen, jota maailma tarjoaa iloineen ja sen, joka on Jumalan lapsen osa. Näin meillä olisi onnellinen elämä maanpäällä ja iankaikkisuudessa. Tosiasiassa yhtälö on toimimaton, koska se, jonka halu on kelvata tälle maailmalle ei voi kelvata Jumalalle ja toisin päin.

Luvattu maa on Taivaallisen yhteistyön valtakunta

Luvatussa maassa on siis aiempaa suuremmat palkinnot, mutta myös omat tuhoisat vaaransa. Luvatun maan hedelmää, vanhurskautta, rauhaa ja iloa pääsee nauttimaan vain se, joka on valmis tekemään työtä. Ja minkälaista työtä! Yhteistyötä itsensä Rauhan Jumalan kanssa. Meillä on käsittämättömän ihmeellinen mahdollisuus tarjolla tässä elämässä, yhteistyö itsensä Jumalan kanssa. Yhdessä Jumalan kanssa me saamme nähdä, miten hedelmä alkaa kasvamaan ja monet tulevat meidän itsemme lisäksi ruokituiksi. Ja kaiken keskellä on Herran asumus, jossa ylistetään ja palvotaan elävää Jumalaa. Vielä kun muistamme, että Herra asuu kansansa kiitosvirsien keskellä. Olemme lähes uskomattoman edessä ja kuitenkin se on täysin uskottavaa, kuten kaikki, mikä on saanut syntynsä Jumalassa. Usko on edelleenkin lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan ja sen mukaan ojentautumista, mitä ei voi nähdä. Siksi elämme voitossa ja voitosta käsin, vaikka olemmekin vielä keskellä taistelua. Uskovan elämä on voittajien elämää ja voitto on saatu jo ja se on täydellinen, kuten Jeesuskin on. Koska voitto on todellisuudessa jo saatu maan ääriin asti, ei sitä kannata jättää hyödyntämättä pelkästään helpommalla pääsemisen toivossa. Voitto, jota ei omisteta sen ääriin asti voi pahimmillaan kääntyä tappioksi. Usko alkaa murenemaan ja Jumalan lupaukset alkavat vaikuttaa perusteettomilta. Epäusko ja usko taisteleva keskenään ihmissydämessä. Jakautuneen sydämen syndrooma taas johtaa varmuudella siihen, että rukouselämä lannistuu uupuvien vastausten painosta. Ilman uskoa on edelleen mahdoton kelvata Jumalalle.

Usko on sen mukaan elämistä, mitä ei näe, siksi voitto tulee vain jo voittaneelle

On siis tärkeä ojentautua sen mukaan, mitä ei näe. On tärkeä oppia elämään voitossa, vaikka taistelu on kesken. Vain jo voittanut saa kerran voittopalkinnon. Vain se, joka on jo Jumalan lapsi, saa tulla kokemaan Jumalan lapseuden voiman, koska usko edeltää aina näkemistä. Niin kuin sinä uskot sydämessäsi, niin sinulle tapahtuu. Se on Jumalan säätämä lainalaisuus. Täytyy siis uskoa Hengen johdatukseen voidakseen kokea sen. Yksi vaikeimmista asioista oppia Jeesukseen uskovana on usko, todellinen, elävä ja kaikissa olosuhteissa luottamuksensa Jeesukseen asettava usko. Kuitenkin usko on ainut tie näkemiseen ja siksi ehkä niin vaikea meille suomalaisille, jotka uskomme vasta kun olemme nähneet ensin.

Rakkauteen perustuva kuuliaisuus luo suhteen todelliseen Rakkauteen, Jumalaan

Elämä Luvatussa maassa on suhde Jumalaan, joka janoaa totuutta salatuimpaan saakka, sinun sydämessäsi. Elämä Luvatussa maassa on elämää Jumalan läsnäolossa, silloinkin kun sitä ei voi edes tuntea. Se on elämää, jossa lepo ja rauha löytyy siinä, että kuuntelee tarkasti Herraansa ja tekee tarkasti sen, mitä kuulee Isän puhuvan. Taivaallisen Isän tahto on paras paikka olla, sillä se on paikka keskellä Rakkauden Jumalan läsnäoloa.