6. Epäuskoinen apostoli
Mooses oli kaikkea muuta kuin rehvakka kansanjohtaja astuessaan kutsumukseensa. Kohdatessaan Jumalan hän löytää itsestään mitä ihmeellisimpiä vikoja ja syitä, miksi ei ole oikea mies tehtävään, johon Jumala oli hänet valinnut. Inhimillisesti ajatellen Mooses vaikutti todella nöyrältä mieheltä Herransa edessä. Kyseessä on harha-aistimus, joka perustuu hyvin yleiseen ja virheelliseen käsitykseen nöyryyden luonteesta. Nöyryydeksi ymmärretään liian usein itsensä vähättely ja omien kykyjen mitätöinti, mitä Mooseskin teki.
Ihmeet eivät synnytä uskoa
Kohtaaminen Jumalan kanssa sisälsi useita ihmeitä, järjelle käsittämättömiä tekoja, joiden olisi luullut innostuttavan epäuskoisimmankin mielen. Mooses näki, koki ja kuuli Herran puheen ja teot, jotka saavat hämmästyttävyydessään ihmisen mielen lyömään tyhjää. Silti Mooses vaikeroi omaa kyvyttömyyttään. Mooses katsoi itseensä. Mieli, joka kiinnittyy itseensä, näkee aina kuten Mooseskin, oman mitättömyytensä. Itseensä keskittynyt mieli ei näe Jumalan suurten tekojen vaikuttavuutta. Kaiken jälkeen ihminen sanoo sittenkin: ”Ei pysty, ei kykene”.
Mooseksen ongelma on meille kaikille tuttu. Meillä on taipumus keskittyä oman napamme maantieteeseen niin voimakkaasti, ettemme havaitse aivan ilmeisiäkään asioita. Toiseksi on huomattava, että jo Mooseksen tapaus osoittaa meille, etteivät ihmeet kykene synnyttämään uskoa niin kauan kun ihminen keskittyy itseensä. Mooses vihastutti Herran. Mooseksen estely johti siihen, että Jumala antoi hänelle avuksi Aaronin. Mooseksen tehtävä oli olla Aaronille jumala, Aaronin toimiessa Mooseksen profeettana. Jumala taipui ihmisen estelyn edessä. Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli lähettää Mooses johdattamaan heprealaiset ulos Egyptistä. Se oli Mooseksen kutsumus, ei Aaronin. Aaronin mukaantulo oli seurausta epäuskosta. Mooses löysi turvansa Aaronista, ei Jumalasta. Hän uskalsi lähteä Egyptiin vasta kun sai lupauksen liittolaisesta, joka kulkisi hänen rinnallaan.
Mooses turvasi ihmiseen, niin kuin mekin teemme, useimmiten
Mooses ei uskaltanut lähteä Egyptiin pelkästään Jumalan varassa. Mooses oli ihminen ja kertomus alleviivaa sitä, miten inhimillinen ihminen Mooses olikaan. Me emme olisi todennäköisesti suoriutuneet yhtään sen paremmin. Kuinka monta projektia onkaan mennyt vinoon siksi, että näynkantaja on turvautunut ihmisiin Jumalan sijasta? Löydän itsenikin painimassa tämän saman ongelman kanssa.
Valitettavaa on se, että aina kun ihminen valitsee Jumalaan luottamisen sijaan luottamuksen ihmisiin, kylvetään tulevien ongelmien siemeniä, kuten voimme huomata myöhemmissä tapahtumissa. Aaron valmisti kansalle sen himoitseman kultaisen vasikan. Kaikesta huolimatta, myös niistä vaikeuksista, joita seurasi siitä, että Jumalan tahto tehtiin lähes niin kuin Herra halusi, kertomus on syvästi lohdullinen. Mooseksen elämä opettaa meille sitä, miten Jumala käyttää meitä siitä huolimatta, että olemme usein lihallisia. Jumalan suunnitelma toteutuu meistä huolimatta ja meidän kautta kunhan vaan olemme, huolimatta heikkouksistamme, valmiita sittenkin tekemään Jumalan tahdon.
Kuuliaisuus on parempi kuin uhrit ja tuottaa siunauksen
Mooseksen viimeisessä puheessa kansalleen näkyy ymmärryksen avautuminen. Hän sanoo kansalle, että jos sinä kaikessa kuulet Herraa sinun Jumalaasi ja teet tarkoin niin kuin hän sanoo, niin saat kokea elämässäsi siunauksen. Se oli itseensä pettymisen kautta koulitun miehen puhetta. Ymmärrys siunauksesta oli syntynyt omien epäonnistumistensa kohtaamisten kautta. On aivan varmaa, että Mooses mietti monina iltoina näitäkin tapahtumia ja ymmärsi, että ne on kirjattava ylös siitä huolimatta, että ne olivat hänen kannaltaan vähän noloja. Joku voisi ehkä oppia jotakin. Mekin olemme nyt tämän kertomuksen äärellä, 3200 – 3400 vuotta niiden tapahtumien jälkeen.
Jumala halusi, että me voisimme oppia jotain hyvin perustavaa laatua olevaa Mooseksen elämän kautta ja kirjoitutti siksi kaiken muistiin. Me voimme oppia ainakin sen, että Jumala voi ja haluaa käyttää epäonnistuneita ja keskeneräisiä ihmisiä. Toki kertomus korostaa sitäkin, miten keskeneräisyytemme ja ne valinnat joita teemme turvautuessamme ihmisiin Herran sijaan, tuo elämään ennemmin tai myöhemmin vaikeuksia. Parhaimmillaan nuo vaikeudet saavat meidät kuitenkin lopulta hakeutumaan Isän Jumalan rakastavaan syliin.
Heikko löytää turvansa sylistä, johon saa tulla epäonnistuttuaankin
Oman heikkoutensa löytäminen ja Jumalan armon ymmärtäminen tekee mahdolliseksi uskaltautua Pyhän läsnäoloon epäonnistuneenakin. Ihminen saa nähdä suuren Jumalan kirkkauden ja kokea iankaikkisen, yliluonnollisen rakkauden. Silloin saa huomata, miten totta onkaan Paavalin opetus siitä, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Kaikki yhdessä. Ei ainoastaan menestyksen ja hyvinvoinnin päivät, vaan myös kivun ja yksinäisyyden hetket. Kaikki vaikuttaa parhaaksi, vaikka asiat eivät muuttuisikaan koskaan yhtään helpommiksi. Kivussa löytyy elämä ja yltäkylläisyys, Kristuksen Jeesuksen lohduttava läsnäolo. Ja ihminen saa huomata olevansa keskellä ikuista rakkaustarinaa. Tarinaa, joka kertoo Jumalasta, joka tuli maailmaan etsimään sitä mikä oli kadonnut ja tekemään tyhjäksi kaikki perkeleen teot. Exoduksen kertomukseen on kätketty koko evankeliumi.
Nöyryys on uppiniskaista pitäytymistä Jumalan sanassa
Todellinen nöyryys ei ilmene itsensä vähättelynä. Jeesus ei tehnyt niin koskaan. Emme löydä evankeliumeista kohtaa, jossa hän vaikeroisi, että miksi Isä teit minusta vain puusepän, en selviä fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa, kun kädetkin ovat näin karkeat. Ei. Todellinen nöyryys on sitä, että ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan ja toimii sen mukaan, silloinkin kun sana ylittää omat mahdollisuudet. Todellinen nöyryys saattaa näyttää sivusta seuraten jopa ylpeydeltä, ihmisen pitäessä kiinni Jumalan sanasta kuin hukkuva oljenkorresta. Herran pelko on viisauden alku ja pyhän tunteminen ymmärryksen perusta. Todellinen nöyryys ilmenee aitona ja terveellisenä Jumalan pelkona, joka vapauttaa ihmispelosta. Vapaa ja nöyrä ihminen voi pitää kiinni sanasta silloinkin kun sen sanoma on pelottava ja ylivoimainen kohdata, omassa voimassa. Nöyrä ihminen on löytänyt elämänsä, ilonsa ja identiteettinsä Jumalan Kristuksessa ja elää sitä kaikkea nyt todeksi sanaan turvaten ja siihen elämänsä perustaen. Sellaisenaan.