1. Exoduksen kehystarina

Exodus kertomus on hyvin moniulotteinen kertomus. Se kertoo Israelin kansan pakomatkasta Egyptin orjuudesta luvattuun maahan, mutta se on myös kertomus ihmisen pakomatkasta itsekkäiden himojen orjuudesta itseä suurempien tarkoituksien luvattuun maahan. Kertomus Israelin kansan vaelluksesta Mooseksen johdolla on mahdollista lukea myös pelkkänä historiallisena kuvauksen tai kuviteltuna, symbolisena tarinana. Jeesus, puhui toorassa kuvatusta tapahtumista tavalla, joka osoittaa, että hän piti tapahtumia samaan aikaan sekä historiallisina, että profeetallisina. Meillä ei ole syytä epäillä, etteikö Jeesus tiennyt, mistä puhui.

Pako maailmasta, kohti tuntematonta

Exoduskertomusta on siis mahdollista tarkastella profeetallisena kuvana yksittäisen ihmisen matkasta kohti Jumalan valtakuntaa, jossa hän saa kokea lepoa ja rauhaa. Matka alkaa Egyptistä, eli maailmasta. Maailma tarkoittaa tässä sitä elämää, joka eletään erossa elävästä Jumalasta kaikenlaisen kaupankäynnin, kulttuurin ja epäjumalanpalveluksen pyörteissä. Ihminen, joka on maailmassa vailla yhteyttä elävään Jumalaan, on orja, kuten oli Israelin kansakin, vaikka usein orjuuttaan lainkaan tiedostamatta.

Exodus kuvaa matkaa, jonka meistä jokainen tekee tultuaan Jumalan kohtaamaksi. Tarvitaan vain Mooses, joka tuo sanan: on aika lähteä liikkeelle. On aika lähteä matkalle kohtaamaan Jumalaa. Matka itsessään on todellinen seikkailu, jonka tarkoitus on opettaa meitä tuntemaan Jumala, joka oli tehnyt liiton Aabrahamin kanssa. Exodus kuvaa prosessia, jonka kautta me voimme päästä sisälle luvattuun maahan. Kukaan ei voi ohittaa niitä koetuksia, joita erämaa kätkee sisäänsä. Kukaan ei pääse suoraan Egyptistä luvattuun maahan. Matka on tehtävä, lyhyenä tai pitkänä, se on kulkijan oma valinta.

Usko kohtaa koettelemukset

Jokainen, joka vastaa kutsuun ja lähtee seuraamaan Moosesta, joutuu myös kulkemaan sen matkan, jossa joutuu kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, joissa Jumalan hyvyys ja huolenpito näyttää loppuvan. Kyseessä on kuitenkin harha-aistimus, joka perustuu ihmisen kyvyttömyyteen hahmottaa kokonaisuutta kriisin aikana. Kriisi kaventaa havainnointikyvyn yhteen asiaan, nimittäin ongelmaan ja siitä selviytymiseen. Kriisissä oleva ihminen, seurakunta tai kansa ei kykene näkemään sitä jumalallista huolenpitoa, joka seuraa heitä kaiken aikaa. Tämä näkyi muun muassa siinä, miten ihmiset kysyivät Moosekselta, että: ” Eikö Egyptissä ollut hautoja, vai miksi sinun piti tuoda meidät tänne kuolemaan”. Kaiken aikaa, joka ainut päivä Jumala kuitenkin antoi mannan sataa taivaasta ja jokaisen, jolla oli voimaa työntää kätensä teltan ovesta ulos, toimeentulo ja ravinto oli turvattu. Yliluonnollinen Jumala hoiti kansaansa yliluonnollisesti, mutta kansa ei enää nähnyt sitä. Yliluonnollisesta oli tullut luonnollista ja arkipäiväistä, lopulta siihen ei enää kukaan kiinnittänyt huomiota, se oli muuttunut itsestään selväksi.

Joka kestää se voittaa

Matkalla ja sen vaikeuksilla on tarkoitus. Jumalan johdattamat vaikeudet vaikuttavat aina ihmisen parhaaksi, jos hän vain kykenee ottamaan ne vastaan luottamuksella Jumalan hyvyyteen. Alkuperäisen kertomuksen järkyttävimpiä asioita on se, että niistä jotka lähtivät Egyptistä, pääsi lopulta perille vain 2. Kaikki muut haudattiin hiljaa erämaan hiekkaan. Hengellisesti se kuvaa sitä, miten Jumala kävelyttää meidän vanhan lihallisen luontomme erämaan hiekkaan ennen kuin voimme käydä virran yli luvattuun maahan.

Vain se, jonka usko on koeteltu kestäväksi saa ylittää virran ja nauttia kaikista niistä ihanista vastoinkäymisistä ja haasteista, joita luvattu maa tarjoaa. Siellä on jättiläiset ja linnoitetut kaupungit, mutta sinne oli aina Kaalebin mieli, niin että hän pyysi vielä 80 -vuotiaana: ”Antakaa minulle vuoret!”