7. Paatumuksen helppous, miten faarao petasi tuhonsa

Mooses kohtasi veljensä ja aloitti matkan hoviin. Kuvion erikoisuus oli siinä, että Mooses puhui Aaronille ja tämä esitti sitten asian faaraolle. Mooses oli Aaronin jumala, kuten Jumala oli luvannut. Mooses kohtasi faaraon kaikkiaan yhdeksän kertaa vitsausten jälkeen anoakseen kansalleen vapautta. Viimeisen vitsauksen jälkeen faarao kutsui itse Mooseksen ja Aaronin luokseen ja käski näiden lähteä Egyptistä mahdollisimman nopeasti ja viemään kaikki mukanaan. Ja Moosekselle tuli kiire.

Mooses ei siis puhunut faaraolle suoraan, vaan avukseen saamansa profeetan kautta. Tässä on ennakkokuva siitä, miten Jeesus käyttää armossaan meitä ihmisiä, omaa papistoaan, välittämään maailmassa eläville pelastuksen sanan. Joka ottaa sen vastaan saa elää ja joka hylkää sen, saa siitä, julistetusta sanasta, itselleen tuomarin.

Ihmeet eivät herättäneet uskoa vaan paatumusta faaraossa

Faaraon käytöksessä ilmeni eräs lainalaisuus. Valitettavan inhimillinen ominaisuus, joka liittyy ihmeisiin. Ihmeet, kaikkein vaikuttavimmatkin ovat voimattomia herättämään uskon.  Faaraon kohdalla ihmeiden seurauksena tapahtui paatuminen. No selvyyden vuoksi ja faaraon puolustukseksi todettakoon, että ne ihmeet olivat kyllä aika ikäviä alkaen veden muuttamisesta vereksi ja päättyen esikoisten kuolemaan. Tuttu tarina, eikö totta. Hakemattakin tulee mieleen toinen Mooseksen veroinen profeetta, jonka ihmepalvelutyö alkaa myös veden muuttamisella ja päättyy esikoisen kuolemaan.  Kyseessä on tietenkin Jeesus, jonka yksi ennakkokuva Mooses on.  Jeesus muutti veden viiniksi ja antoi itsensä, Jumalan esikoisen, kuolemaan. Viini on veren vertauskuva, Jeesus siis toisti Mooseksen ihmeen, mutta eri skaalassa ja merkityksessä. Heprealaiset pääsivät lähtemään Egyptistä vasta esikoisten kuoleman seurauksena. Mikä kuvaa sitä, miten esikoisen oli kuoltava, jotta mekin pääsisimme lähtemään omasta Egyptistämme, jossa olemme palvelleet tämän maailman ruhtinasta orjana.

Lupaus ahdistuksen ajassa ja kaupankäynti

Mooses siis tapasi faaraon useita kertoja, aina saman vaatimuksen kanssa: ”Päästä minun kansani palvelemaan minua erämaassa.”  Faarao lupasi aina, nähtyään kokoajan ikävämmäksi käyneitä ihmeitä, että hän päästää kansan, mutta kovetti hetken päästä sydämensä ja perui lupauksensa. Lukemattomat ihmiset ovat taipuneet ahdingoissaan lupaamaan Jumalalle kaikenlaista, jos vain nyt autat ja päästät tästä pulasta. Suuri osa oli ahdistuksen hetkellä omastakin mielestään vilpittömiä.  Mutta. Mutta, kun ahdistus oli ohi, niin lupaus unohtui ja meno jatkui entisenlaisena. Niin kävi faaraonkin.

Sammakkovitsauksen opetus, aina on uusi huomen

Faaraon ahdistuksissa oli eräs omituinen piirre, joka tuli erityisesti ilmi sammakkovitsauksessa. Mooses kysyi faaraolta, milloin hän halusi sammakoiden poistuva? Faaraon vastaus: ”huomenna!” panee pohtimaan elämän tarkoitusta. Ihan tosi, heti huomenna? Huomenna, miksi ei tänään, miksi faarao halusi nukkua vielä yhden yön sammakkojen kanssa, olivatko ne niin rakkaita ja suloisia, vai mistä on kyse?

Meillä ihmisillä on taipumus olla huomispäivän uskovaisia. Odotamme Jumalan toimivan huomenna. Huomiseen on helpompi uskoa. Huomisen usko ei tuota tämän päivän pettymyksiä.  Miksi ei tänään? Tänään uskominen vaatii uskoa, joka on valmis koeteltavaksi, huomiseen uskomiseen riittää uskottelu ja itsepetos. Usko, joka pyytää apua Herralta heti huomenna, on syvimmiltään epäuskoa. Se ei kykene uskomaan tämän päivän Jumalaan, joka on nyt Kaikkivaltias. Näennäinen usko ennakoi lajinsa mukaista vastausta.

Paatunut paatuu lisää ja lopulta tulee paadutetuksi, lopullisesti

Mennemme takaisin faaraon paatumiseen.  Jumala kertoi ennalta, että faarao paaduttaisi itsensä ja Hän paaduttaisi faaraon. Faaraon paatuminen ei ollut satunnainen äkkitapahtuma, vaan seurausta lukuisista selkeistä valinnoista, joissa faarao olisi voinut valita toisin.  Faaraon omavoimaisuus ja tarve osoittaa riippumattomuutensa muiden edessä avasi hänen sydämensä prosessille, jonka lopputuloksena oli paatumus ilman mahdollisuutta parannukseen.  Ylpeys ei antanut periksi. Moni on tänäänkin valmis menemään ennemmin ylpeänä hautaan kuin nöyränä iankaikkiseen elämään. Ylpeä ihminen ei pysty nöyrtymään edes suurimpien vitsauksien edessä. Ylpeyteen kytkeytyvä usko omaan erinomaisuuteen tekee lähes mahdottomaksi tunnistaa ja tunnustaa oma vaillinaisuus ja tarve pelastukselle. Jumala onkin ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän tekee laupeuden.

Vasta kun faarao oli paaduttanut itsensä riittävän monta kertaa Jumalan suorasanaisen ilmoituksen edessä, tuli hetki, jolloin Jumala vihdoin paadutti faaraon. Mahdollisuuksia parannukseen oli, faarao ei vain käyttänyt niitä. Faaraolla ei ollut lopulta mitään epäselvyyttä siitä, että oli tekemisissä oikean ja elävän Jumalan kanssa. Alussa, ensimmäisten vitsausten kohdalla hän saattoi ajatella, että kyse on taikatempuista. Hänen noitansa tekivät perässä kaikki samat temput kyseenalaistaen näin Mooseksen sauvan kautta tulleitten vitsausten jumalallisen alkuperän. Kyseessä oli harha-aistimus, sillä tosiasiassa jonkin pienen vesiastian veden muuttamista veren väriseksi ei voi todellakaan verrata koko Niilin ja kaikkien muidenkin vesistöjen vesien muuttamiseen vereksi. Faaraon epäuskoinen mieli halusi kuitenkin hyväksyä taikatemput todisteena Jumalan tekoja vastaan.

Kaupankäyntiä kutsumuksen kanssa

Aivan sama näkyy nykyajassakin.  Jopa faaraon noidat Jannes ja Jambres vakuuttuivat lopulta, että Mooses toimi korkeammissa voimissa, faaraon paatuessa entisestään.  Jumala paaduttaa kenet hän tahtoo ja armahtaa kenet tahtoo, mutta vasta kun ihminen on saanut valita itse ensin riittävän monta kertaa. Faarao vastusti Jumalaa tietoisesti. Faarao myös yritti käydä kauppaa, jossa ajatuksena oli sitoa Mooses ja Israelin miehet Egyptiin. Hän olisi päästänyt miehet erämaahan palvelemaan Jumalaa, kunhan nämä olisivat vain jättäneet perheenjäsenensä ja omaisuutensa Egyptiin. Faarao halusi varmistaa, etteivät miehet, joita hän tarvitsi tiilentekoon, katoaisi horisonttiin.

Sielun vihollinen haluaa myös käydä aina kauppaa ihmisen kanssa, jonka elämässä ilmenee Jumalan kutsu. Mene ja tee se, mitä Jumala haluaa, mutta omalla, vähän vaivattomammalla tavallasi, tavalla joka ei tuota kärsimystä. Liian moni tekee kompromissin ja luulee olevansa siitä huolimatta Jumalalle mieluinen palvelija.

Ylpeys tuo kuoleman, nöyryys elämän

Siinä oli Mooses ja faarao, vanha lammaspaimen ja koko maailman ruhtinas, kasvotusten.  Toisen ainoana turvana usko ja kuuliaisuus Jumalaa kohtaan, toisella koko maailman valta ja voima. Heidät erotti lopulta yksi asia, esikoisen kuolema. Esikoisten surmaamisen jälkeen Mooses ei enää tavannut faaraota kuin kuullakseen, että israelilaisten mahdollisimman nopea poistuminen olisi mitä suotavinta. Siihen asti hän tarjosi faaraollekin pelastusta. Jumala oli valmis peruuttamaan tuomionsa ja vitsaukset heti kun faarao oli valmis nöyrtymään. Faaraon nöyrtyminen oli joka kerta valitettavasti vain väliaikaista ja poliittisesti tarkoituksenmukaista. Samaa näkee nykyisinkin kun erilaisia kiistatilanteita ratkotaan. Valheellinen sopu kantaa seuraavan sodan juuret mukanaan.

On varma, että jos faarao olisi päästänyt Israelin iloiten matkalle, niin Jumalan siunaus olisi tullut hänenkin osakseen. Siunauksen sijaan tuli paatumus ja kuolema ja sen valtavan maallisen voiman täydellinen tuho Kaislameren aalloissa. Paatumuksella on aina hintansa ja se on lopulta kuolema, sillä synnin palkka on kuoleman, mutta Jumalan armolahja meille on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa.

Ylpeä ihminen menettää lopulta sen, mihin ylpeytensä perusti. Ylpeän ja paatuneen ihmisen tie vie tuhoon samalla kun lammaspaimen tarpoo kansansa edellä vetävin ja tarmokkain askelin kohti Luvattua maata, vaikeuksien kautta kylläkin, mutta matkalla voittoon.