9. Seurakuntapääsiäinen

Ensimmäisen pääsiäisen tapahtumapaikka oli kotona, jossa kukin perhekunta söi oman lampaansa seisaaltaan odottaen kutsua lähteä liikkeelle. Isä Jumala tuli pimeydessä lastensa luo. Jumala tuli kotiin ja muutti sen pyhäkökseen. Jumala ilmestyi siinä pimeässä hetkessä, joka edelsi lopullista matkaa vapauteen. Samalla tavalla, Jumala on itse ilmestynyt meidän jokaisen pimeydessä juuri ennen kutsuhuudon kuulumista. Nyt on aika! Lähtekää liikkeelle! Luvattu maa odottaa jokaista kulkijaa! Ja kaikki ne, jotka olivat tehneet niin kuin oli säädetty, lähtivät matkaan. Israelilaisten mukana Egyptistä pakeni myös merkittävä joukko sekakansaa, Jumalan estämättä heidän mukaan tuloaan.

Pääsiäinen muuttuu, salatusta tulee julkista ja yksityisestä yhteistä

Erämaassa tapahtui muutos. Pääsiäisen vieton perinteet muuttuivat radikaalisti. Ensimmäisen pääsiäisen aikaan Jumala tuli ihmisen tykö, hänen kotiinsa. Erämaassa Isä kutsui lapsensa kokoontumaan hänen asuinsijoilleen. Maailman orjuudesta vapautuminen oli yksin Jumalan teko. Hän ilmestyi ihmisen pimeydessä ja vapautti tämän. Erämaassa kuvaan tuli suhde ja sen mukana kuuliaisuus. Maailmasta vapautetun ihmisen tuli jo ymmärtää se, miten väkevän Jumalan kanssa hän on tekemisissä ja löytää Jumalan kutsusta riittävän voiman tulla ilmestysmajalle ja elää Herralle kuuliaista elämää. Mooses oli jo ehtinyt kertomaan kansalle siunauksen periaatteen. Kuuliaisuus tuo siunauksen. Kansa oli kokenut ihmeitä ilman määrää, heillä ei pitänyt olla mitään epätietoisuutta siitä, miten voimallisen Jumalan kanssa he olivat tekemisissä.

Perheestä sukuun, heimoon ja kansaan, yhteys laajenee

Ensimmäinen pääsiäinen puhuu perhekuntapelastuksesta, jossa Jumala valitsee yksittäisiä perheitä, joissa hän ilmestyy, kunhan ehdot täyttyvät. Erämaassa alkunsa saava seurakuntapääsiäinen liittää nuo perheet yhdeksi suureksi kansaksi, jonka jäsenet ovat saman ihmeellisen Isän lapsia. Kunkin pitää edelleenkin uhrata oma karitsansa, mutta uhraaminen tapahtuu yhdessä, eikä enää omien kotien seinien suojissa. Seurakuntapääsiäinen on perheyhteyden paljastumista. Oman pienen yksikön todellisuudesta tullaan kohtaamaan koko seurakuntaruumis ja muututaan sen osaksi. Ihmisille oli tarjolla oivallus: minun henkilökohtainen ja pyhä kokemukseni Jumalan vapauttavasta voimasta on sinun kanssasi yhteinen. Olemme eläneet saman kokemuksen läpi, kumpikin itse henkilökohtaisesti. Jumala kohtasi ensin perheen tasolla, ja sitten yhdisti meidät omansa yhdeksi heimoksi ja kansakunnaksi, jossa jokaisella on kaiken pohjalla oma kokemus Jumalan vapauttavasta voimasta ja ilmestymisestä elämän pimeimmässä hetkessä. Useimmat olivat kuitenkin matkalla toisen ihmisen päätöksen perusteella, nimittäin perheen isän. Isä teki päätöksen, meidän perheessä syödään lammasta ja valmistaudutaan lähtöön. Isän päätös vei vaimon, lapset ja kaikki muut perhekuntaan kuuluvat matkalle. Pääsiäinen puhuu siis perhekuntapelastuksesta.

Pakkorako muuttuu vapaaehtoiseksi kuuliaisuudeksi

Seurakuntapääsiäinen, joka sai alkunsa erämaassa, tekee asiasta yhteisen. Se vie kuuliaisuuden uudelle tasolle. Enää ei ole kyse siitä, että Egyptiläiset muodostaisivat uhan, jonka edessä ei ole muuta mahdollisuutta kuin paeta ja tehdä se Herran Mooseksen kautta antamien ohjeiden mukaan. Nyt ulkoista painetta ei enää ollut. Sen sijaan erämaaolosuhteet koettelevat ihmisen sisäistä maailmaa. Yhteisen ulkoisen vihollisen yhdistävä voima oli poissa. Tarvittiin tilalle muu motiivi. Jumala tarjosi motiiviksi suhdetta, joka ei kansalle kelvannut. Lain antamisen vuorella oli koettu tapaus, jossa Jumala halusi kohdata Israelin. Tilanne päättyi onnettomasti. Kaikesta pyhittäytymisestä huolimatta kansa ei kyennyt kohtaamaan isiensä Jumalaa, vaan tulee sen jälkeen Mooseksen luo ja pyytää tätä itselleen välimieheksi. Pappeus sai alkunsa ihmisestä. Ihminen halusi itselleen papin sen sijaan, että olisi ollut valmis itse kohtaamaan Herran silloin kun Herra kutsui.

Erämaa paljastaa ihmisen sydämen tilan

Erämaa koettelee motiivit. Tottelematon sydän ja kapinallinen henki tulevat vääjäämättä esiin. Uusi seurakuntapääsiäinen edellytti vapaehtoista, kiitollisuuteen ja rakkauteen perustuvaa motivaatiota. Minä tulen Herran tykö ja seuraan häntä kaikessa, koska tahdon niin, koska sydämeni on niin täynnä kiitollisuutta ja rakkautta Isää kohtaan. Minä teen sen veljieni kanssa, jotka ovat tulleet osallisiksi samasta ihmeellisestä armosta. Seurakuntapääsiäisen pitäisi muistuttaa meitä aina siitä, miten me kaikki olemme pelastuneet yksin Jumalan suvereenin armon ansiosta. Oikein ymmärrettynä se tekee meistä kaikista samanarvoisia veljiä. Seurakunta pääsiäinen tuo myös sen näkyviin, minkälainen kunkin karitsa on ja miten se nautitaan. Onko karitsa, jonka uhraamme säädösten mukainen. Onko siis se Jumalan karitsa, jonka uhrin voimalla uskomme saavuttavamme vapautuksen, oikeanlainen. Seurakuntapääsiäinen kertoo sen, että uskomme ei ole enää henkilökohtaista kotona suoritettavaa lukittujen ovien takaista toimintaa. On tultava siihen paikkaan, johon Herra kutsuu. Ne, jotka eivät tulleet tai joiden uhri ei ollut oikeanlainen tai jotka eivät syöneet lammasta kokonaan, poistettiin Jumalan kansasta. Tottelemattomuudella on aina hintansa, oli se sitten minkälaista laatua tahansa. Oli tottelemattomuus sitten sitä, ettei halunnut lainkaan tulla seurakuntakokoukseen, tai sitten sitä, ettei halunnut syödä koko lammasta, oikein valmistettuna, seuraus oli sama. Kyse oli kuuliaisuudesta.

Kuuliaisuus tuo sinauksen, kapina kuoleman

Onko ihmisen sydän kuuliainen vai kapinallinen? Kapinallinen ei saa nauttia Herran pääsiäistä, eikä niitä siunauksia, joita Jumalan kansaan kuuluminen tuottaa. Kuuliainen kuulee Herransa kutsun ja seuraa sitä ilahtuneena. Tottelematon tuntee senkin vaatimuksena ja harmittelee koko matkan. Sydän ratkaisee. Onko sydän kiinnittyneenä Egyptiin vai Jumalaan, joka hakee omansa Egyptistä pois?  Lammasta koskevat säädökset korostavat sitä, ettei ole lainkaan sama, minkälainen kuva meillä on Jeesuksesta, joka on meidän todellinen pääsiäislampaamme. Päin vaston. Kertomus korostaa vertauskuvallisesti, miten oikea kuva Jeesuksesta on elämän ja kuoleman kysymys. Vääränlainen Jeesus vie tappioon ja estää pääsemästä koskaan Luvattuun maahan. Me pääsemme osallisiksi pääsiäisen todellisista siunauksista vain ja ainoastaan, jos täytämme ne ehdot, jotka Isä on oman valtansa ja valintansa perusteella asettanut. Nasaretin Jeesus on Kristus ja Herra, ellei hän saa olla sitä, niin ei hän myöskään vie meitä Luvattuun maahan. On siis tärkeä, että uskomme kohteena on oikea Raamatun Jeesus, koska muut Jeesukset, vaikka kuinka armollisetkin, jättävät meidät lopulta erämaahan kuolemaan. Minun uskoni on julkinen ja niin on sinunkin. Kohde ja kuuliaisuus ratkaisevat. Me emme touhua enää vain oman perheemme piirissä, vaan olemme tulleet osaksi Jumalan seurakuntaa, jota hän edelleenkin hallitsee Herrana, omaten kaiken vallan ja auktoriteetin. Ja matka jatkuu.

 

Tilaa tästä Israelin paluu – Return of Israel -lautapeli

Klikkaa kuvaa

Hinta 49,00 €