14. Uskon perusta osa 2. – Voiko Jumala valehdella?

Edellinen blogiteksti päättyi kysymykseen: Voiko Jumala valehdella? Useimmat tai varmasti suurin piirtein kaikki, jotka mieltävät itsensä Jeesukseen henkilökohtaisesti uskovaksi, vastaisivat kysymykseen kielteisesti. Jumala ei voi valehdella. Ei mitenkään, se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Vai onko sittenkin? Mikä sitten olisi valehtelua, tai oikeammin miten se ilmenisi, jos hurskas uskova sattuisikin pitämään Jumalaa valehtelijana jossain tai useammassa asiassa?

Teologian vaikutus uskoon

Teologia eli oppi Jumalasta jota opetetaan tieteenä yliopistoissa opettaa oppilailleen kriittistä ajattelua. Tiedeyliopistojen teologisen koulutuksen tarkoitus ei ole rakentaa opiskelijan uskoa Kaikkivaltiaaseen ja hyvään Jumalaan, vaan valmistaa tieteellisen ajattelun omaksuneita työntekijöitä kirkon palvelukseen. Teologia opettaa oppilaillensa Raamattua koskevan esiymmärryksen, joka riisuu Raamatun sen kaikesta jumalallisuudesta. Inhimillistetty Raamattu avautuu avuttomana kohteeksi mitä mielikuvituksellisimmalle ja mielivaltaisimmalle kritiikille. Kritiikin perustaksi riittää se, että opiskelija ei nyt vaan halua uskoa sanan Jumalalliseen inspiraatioon.

Jumalan sanan auktoriteettia kyseenalaistava henki on tullut kyseenalaistajaksi koulutettujen ”tiedemiesten” kautta myös kirkkoon, joka palkkaa heitä uskovan kansan paimeniksi. Paimenuus ei johdakaan enää kansaa välttämättä syvenevään Jumalan tuntemiseen, vaan lisääntyvään kyseenalaistamiseen ja kritiikkiin.

Uskon perusta on kirjoituksissa

Usko Jeesukseen ja hänessä tarjolla olevaan sovitukseen lepää kirjoitusten varassa. Kirjoituksilla on siis mitä suurin merkitys uskomme kannalta. Jos emme voi luottaa kirjoituksiin, ei meillä ole itse asiassa mitään todellista perustetta pelastuksen toivolle. Kompastuskivi, joka on tullut monille loukkauskiveksi, vaikka sen totuuden vahvistaja on itse kulmakivi, on ennen kaikkea se, miten me suhtaudumme niihin kirjoituksiin, joita nimitetään vanhan liiton, eli Vanhan Testamentin teksteiksi. Vanhan Testamentin kaanonissa on määrätyt kirjat, joita Jeesus korostaa. Niiden ydin on ilmaistu käskyssä rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseä. Kyseessä on Laki ja profeetat. Laki ja profeetat olivat Paavalin tekstinä kun hän osoitti Rooman juutalaisten vanhimmille, että Jeesus on Messias. Laki ja profeetat ovat esillä Jeesuksen vertauksessa Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä. Aabraham sanoo vertauksen mukaan, että: ”Heillä on Laki ja profeetat, kuulkoot niitä. Elleivät he kuule Lakia ja profeettoja, eivät he uskoisi, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös”.

Joka ei usko Lakia ja profeettoja ei voi uskoa ylösnousseeseen

Jeesus on kuolleista ylösnoussut. Aabrahamin lausuman tarkoitus ei ole ainoastaan kuvata dramaattisesti rikkaan miehen toiveen toivottomuutta. Hän tuo esiin järkähtämättömän hengellisen lain. Se, joka ei usko Lakia ja profeettoja ei viimekädessä voi uskoa myöskään Jeesusta, joka rakentaa palvelutyönsä ja opetuksensa noiden kirjojen varaan. Erityisesti kun kyseisten kirjoitusten syvin merkitys on messiaan osoittaminen. Laki on 5 Mooseksen kirjaa. Profeetat on koko Vanhan Testamentin profeettakirjallisuus. Ne ovat erityisiä kirjoja, koska niiden painopiste on siinä, mitä Jumala puhuu. Historiallinen aines on antamassa viitekehyksen Jumalan puheelle.

Ilmestys on Jumalalta, joka ei voi valehdella, eihän?

Raamatun ensimmäinen kirja 1. Mooseksen kirja on ilmestyskirja. Se on siis luonteeltaan vastaava kuin Johanneksen ilmestykseksi nimetty Jeesus Messiaan ilmestys, jonka hän antoi Johannekselle Patmoksella. 1. Mooseksen kirja on ilmestyskirja siitä, mitä tapahtui tätä ennen. Se on kokonaan silminnäkijätodistus ja sisältää kertomuksen maailman luomisesta sellaisena kuin Jumala halusi meille sen kertoa. Luominen on tosiasiallisesti inhimillisen tutkimuksen ulottumattomissa.

Liitto on uudistettu ei lakkautettu

Me puhumme uudesta liitosta, vaikka kyse on tarkkaan ottaen uudistetusta liitosta. Messiaan liitto ei suinkaan kumonnut ja syrjäyttänyt Mooseksen liittoa, vaan uudisti sen. Liitto on vanha ainoastaan niiltä osin kuin Messias Jeesus uudisti sitä. Mooseksen kansansa eteen asettama valinta on edelleen voimassa. Hän asetti valinnan elämän ja kuoleman, kuuliaisuuden ja tottelemattomuuden välillä. Armo ei poista kuuliaisuuden, vaan lihallisen uskonnollisuuden tarpeen. Armo kasvattaa kuuliaisuuteen, koska se kasvattaa hylkäämään synnin ja elämään hänelle, joka on mennyt kuolemaan meidän uskovien edestä.

Voiko Jumala valehdella? Jos voi, niin kuka valehteleva jumala on, kirjoitusten mukaan?

Voiko Jumala valehdella? Voiko totuus valehdella? Jumala, joka valehtelisi, olisi saatana (pienellä kirjoitettuna), koska saatana on valheen isä. Jumalan henki on totuuden henki ja hän on henkensä voimalla ohjannut kaikkea profeetallista kirjoitusta. Jumalalla ei ole ollut mitään syytä, miksi hän kertoisi esimerkiksi luomisesta eri tavalla kuin se on tapahtunut. Ja jos kertoo jostain, jonka kertominen on täysin vapaaehtoista ja omaan päätökseen perustuvaa, miksi ei kertoisi samalla vaivalla asioita siten kuin ne tapahtuivat?

On varmasti totta, että me emme kykenisi edes ymmärtämään, miten Jumalan puhe sai kaiken aikaan. Sen me voimme kuitenkin ihmisinä ymmärtää, että Jumala sanoi ja niin tapahtui. Usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan ja sen mukaan ojentautuminen mikä ei näy. Uskon on asetettava luottamuksensa Luojaansa luomisesta lähtien, koska muuten sillä ei ole pohjaa. Jos en voi luottaa luomiseen, miten voin luottaa sovitukseen?

Epäusko uskoksi maskeerattuna

Tarve kyseenalaistaa Raamattuun kirjoitettua ei nouse uskosta ja Pyhän Hengen vaikutuksesta. Se on käärmeen asenne sanaa kohtaan. Onko Jumala todella sanonut niin? Onko jossain kohdassa käännösvirhe, joka vapauttaa meidät kuuliaisuudesta iloiseen syntielämään. Voinko korvata sittenkin Jumalan sanan ja tahdon omilla mielipiteilläni, joiden ainoa tosi perustus on siinä, että minusta tuntuu niin? Voinko väittää jotain, mitä en ymmärrä tai halua hyväksyä, hyvällä omallatunnolla vanhanaikaiseksi, kulttuurisidonnaiseksi tai tietämättömyyteen perustuvaksi? Voinko olla uskovan kirjoissa, vaikka kyseenalaistan luomisen, jonka ensimmäinen opetus on se, että Jumala on? Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Se on siinä. Kaiken perusta, Jumala on ja hän loi kaiken. Jos Jumala ei luonut, silloin on pääteltävä, ettei Jumalaakaan ole.

Luomisen teologia luo siis pohjan koko Jumala –uskolle. Ei siis ole lainkaan sama, mitä uskomme ja ajattelemme kirjoituksista, joille Jeesus perustaa opetuksensa.

Ollaksemme rehellisiä, meidän on myönnettävä, että kaikesta uskostamme huolimatta pidämme Jumalaa monissa kohdissa valehtelijana. Emme halua uskoa kirjoitettua sanaa ja useimmiten siksi, että se osoittaa meidät vajavaisiksi, ihmisiksi. Jumala on ja hänen sanansa ovat todet, varmat ja vastaanottamisen arvoiset, sillä hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Näin on myös exodus -kertomuksen kohdalla. Exoduksessa (2. Mooseksen kirjan alusta Joosuan kirjan loppuun) on kuvattu koko ihmisen hengellinen matka, maailman pimeydestä Jumalan läheiseen tuntemiseen. Jos kertomus ei ole totta kaikkine yksityiskohtineen, me olemme edelleen synneissämme.

Tilaa tästä Israelin paluu – Return of Israel -lautapeli

Klikkaa kuvaa

Hinta 49,00 €