11. Luvatun maan valloittaminen osa 1.

Luvattu maa on edessä. Välissä vain virta, joka on liian voimakas ylitettäväksi. Tarvitaan yliluonnollinen voima voittamaan virran vedet. Siinä oli Joosuan ongelma. Mooses oli poissa ja koko Israel tuijotti uutta johtajaansa, odottaen ongelmanratkaisua. Jumala yllätti taas kerran. Hänen ohjeensa olivat uudet. Ensimmäisen vesiesteen kohdalla lyötiin sauvalla vettä ja se oli siinä. Nyt piti toimia ihan toisin. Papit kantoivat Liiton arkin keskelle Jordanin kuohuja, tai oikeammin kuivunutta joenpohjaa, nimittäin veden virtaus lakkasi samalla hetkellä kun arkkia kantavien pappien jalat astuivat rantaveteen.

Ympärileikkaus Gilgalissa varmistaa toimintakyvyttömyyden ja tarpeen Jumalan täydelliselle suojelulle

Luvatun maan valloittaminen alkoi varsin merkillisellä tavalla, nimittäin ympärileikkauksella, jonka jälkeen miehet sairastivat kolme päivää. Siinä sitä oltiin Gilgalin kunniakkailla kukkuloilla koko miesväki kykenemättömänä tekemään yhtään mitään. Ja silti vihollinen istui hiljaa, omissa kaupungeissaan, vavisten odottaessaan edessään olevaa kohtaloaan.

Luvatun maan valloittaminen on mahdollista ainoastaan Liiton perustalla ja vain Joosua voi viedä kansan sisälle Luvattuun maahan. Tarvitaan siis liitto, jota papit kuljettavat mukanaan, Joosua ja ympärileikkaus. Ilman niitä Luvattu maa jää valloittamatta.

Luvattu maa ei ole taivas,  vaan tätä elämää varten

Luvattu maa, mikä se on? Miksi kertomus Luvatun maan valloittamisesta on niin tärkeä meille tämän päivän uskoville? Olen törmännyt ajatukseen, että Luvattu maa kuvaa sitä Jumalan taivasta, johon meidät pelastetaan helvetin vaivoilta. Voi olla, että se kuvaa sitäkin, mutta onko taivaassa linnoitettuja kaupunkeja ja jättiläisiä voitettavaksi? En usko. Luvattu maa kuvaa ymmärrykseni mukaan sitä rauhan valtakuntaa, josta Jeesus sanoo, että taivasten kuningaskunta on sisäisesti teissä itsessänne. Se on se valtakunta, josta Paavali kirjoittaa, että Jumalan kuningaskunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa.

Mooses voi johdattaa meidät Luvatun maan rajalle, mutta ei yhtään pidemmälle

Mooses eli laki ei voi viedä meitä sisälle rauhan valtakuntaan sen sijaan se on opastaja, joka tuo meidät sen rajalle. Joosua joka on Jeesuksen ennakkokuva vie meidät Luvattuun maahan. Vain Jeesus voi johtaa meidät sisälle vanhurskauteen, rauhaan ja iloon ja hän tekee sen yhdessä lähettämänsä Pyhän Hengen kanssa.

Ihmisen täytyy siis tulla lain johdattamana rajalle, josta hän ei pääse eteenpäin. Mooseksen hautaaminen ja uuden johtajan hyväksyminen ovat edellytyksiä virran ylitykselle. Luvattuun maahan ei pääse kuin Jeesuksen johdattamana. Jeesus on itsessään meidän ylipappimme ja Liiton arkkimme. Hänessä on kätkettynä kaikki taivaalliset aarteet ja siunaukset. Jeesuksen tehtävä on pysäyttää virta ja johdattaa omansa sisälle Luvattuun maahan. Uskovan on siis kohdattava Jeesuksen pappeus ja hyväksyttävä hänen ehdoton johtajuus, ennen kuin voi käydä omaan Gilgaliinsa eli ympärileikkauksensa paikalle. Vasta kun lain hallintavalta on vaihtunut Jeesuksen hallintavallaksi, on sydämen ympärileikkaaminen mahdollista. Sydän irrotetaan lihasta rakastamaan yksin ja ainoastaan Jumalaa. Kapinallinen liha on haudattu lain johdattamana erämaan hiekkaan. On aika valloittaa luvattu maa.

Erämaa on lihallisuuden kuolemaa varten, Luvattu maa  uuden elämän ja ylösnousemuksen voiman maa

Luvatun maan valloittaminen ei ole mahdollista niin kauan, kun ihmisen lihallisuus elää. Tie todelliseen elämään ja rauhaan käy kuoleman kautta. On kuoltava itselleen, kuten Jeesus opetti. Jeesus sanoi, ettei kukaan voi olla hänen opetuslapsensa ja seurata häntä, ellei ole valmis hukkaamaan elämäänsä. Jeesus ei sanonut, ettei saa olla, vaan, ettei voi olla. Ihmisen lihallinen luonto ja sen luonnollinen kapinallisuus suhteessa Jumalan tahtoon, tekee ihmiselle mahdottomaksi seurata Jeesusta, minne tahansa hän meneekin. Ei pysty, ei kykene, liha hakkaa vastaan ja kapinoi.

Luvatun maan todellisuus poikkesi lähes kaikessa siitä, mitä erämaassa oli koettu. Erämaauskova ei kykenisi ymmärtämään luvatussa maassa työskentelevää veljeään. Elämä oli niin erilaista, että joku saattaisi kysyä, että oliko kyseessä edes sama Jumala. Eräs erikoinen seikka on se, että Raamatun mukaan mannan tulo lakkasi sinä päivänä kun kansa söi ensimmäisen kerran Luvatun maan hedelmää. Elämä erämaassa oli määrätyssä mielessä helpompaa. Riitti kun seurasi Moosesta kiltisti ja työnsi kätensä teltanovesta kahmaistakseen vähän mannaa. Riippumatta saadusta saaliista, annos riitti aina päivän tarpeisiin. Lisäksi Raamatun mukaan heidän vaatteensa ja kenkänsä kestivät koko matkan. Jumala teki ihmeitä ilman määrää jokaisena päivänä, joka kului erämaassa. Se oli ihmeellisen huolenpidon aikaa, vaikka monikaan ei enää loppuvaiheessa kiinnittänyt asiaan huomiota. Mikä ihmeellisintä, Jumala osoitti huolenpitonsa joka päivä, vaikka kansa napisi ja kapinoi.

Luvatussa maassa sen sijaan kun yksi lankesi Ain kaupungin valloituksen aikana, olivat seuraukset dramaattisia sekä kansalle, että hänelle itselleen. Jumala oli selvästi tarkempi kuuliaisuuden suhteen. Luvatussa maassa on suuremmat hedelmät, mutta myös suurempi vastuu.

Luvatun maan hedelmän syöminen lopettaa mannan tulon ja työ toimeentulon eteen alkaa

Luvatun maan hedelmän syöminen lopetti mannan tulon. Nyt olikin edessä aivan uusi tilanne. Ruuan eteen oli tehtävä työtä. Jumalan huolenpito näyttää näennäisesti vähenevän. Luvatussa maassa on siis tehtävä työtä sen haltuun ottamiseksi ja sen hedelmän kasvattamiseksi. Luvattu maa vuotaa kyllä maitoa ja hunajaa, mutta ponnistelun seurauksena. Voi tuntua oudolta, että sisällä rauhan valtakunnassa on tehtävä enemmän työtä kuin erämaassa. Asia tulee ymmärrettäväksi, kun muistaa, että erämaa on paikka, jossa kuoletetaan vanhan ihmisen lihallisuutta. Lihan olemus on kapinallisuus Jumalaa vastaan, loppuun asti. Liha ei siis lähtökohtaisestikaan kykene valtaamaan Luvattua maata, koska se joutuisi kääntymään itseään vastaan, mikä on lihalle mahdotonta. Luvatun maan valtaaminen on uuden luomuksen, Jeesuksen ylösnousemusvoimassa elävän uudestisyntyneen ihmisen tehtävä.

Erämaassa Jumala piti ihmisestä huolen, koska ihmisen lihallisuus esti häntä toimimasta yhteistyössä Herran kanssa. Jumala ei voinut luottaa ihmiseen ja hänen kuuliaisuuteensa. Jumala oli testannut kansansa ja havainnut sen tehtävään sopimattomaksi. Jumala haluaa olla meidän suvereeni johtajamme matkalla Luvattuun maahan. Kun vanha, lihallinen luonto kuolee erämaan hiekkaan, jää jäljelle se uusi, joka ei tiedä Egyptistä mitään. Vasta se, jolla ei ole enää elävää kokemusta ja muistikuvaa Egyptin lihapadoista, voi löytää Jumalassa täyden tyydytyksen ja levon.

Jumala työskenteli erämaassa kaiken aikaa itse valitsemansa ja kouluttamansa johtajan eli Mooseksen kautta. Mooses oli ollut erämaassa sen saman 40 vuotta, jonka Egyptistä lähtenyt Israelkin, mutta jo ennen Exoduksen alkua. Johtaessaan kansaa erämaassa Mooses ei ollut enää itse erämaan tarpeessa, hän oli siellä toisten tähden. Erämaa oli Moosekselle kutsumus ja muille välttämättömyys.

Vasta Luvatussa maassa tulee meille jokaiselle mahdolliseksi elää elämäämme Jumalan hengen välittömässä johdatuksessa. Valtausvaiheessa me tarvitsemme erityisellä tavalla Hengen johtoa. Henkilökohtaista. Jokaisen on itse astuttava jalallaan siihen, minkä haluaa omakseen.